Entä jos olen itse kehityksen esteenä?

Jokainen meistä on työelämässä kohdannut turhauttavia lomakkeita. Sellaisia, joita täyttäessä mieleen tulevat kysymykset “Kuka tätä tietoa käyttää?”, “Onko tähän kulututettu aika järkevää ajankäyttöä?” ja “Voisi kai tämän järkevämminkin tehdä?”.

Osa meistä uskaltaa sanoa ääneen, että homma ei toimi. Purnata työkaverille ja sitten yhdessä ihmetellä, että maailma kehittyy, mutta osa työpaikan touhuista ei sitten ollenkaan. 

Ja sitten on sellaisia tyyppejä kuin huoltoasentaja Joni Ylönen. Hän alkoi varaosavaraston järjestelyn yhteydessä pohtimaan, miten varastonhallintaa voisi selkeyttää ja asiakasraportointia kehittää. Taulukkolaskentaohjelmiin kerättyjen tietojen pohjalta hän päätti koodata oman mobiiliaplikaation varastotilanteen seurantaan ja pävittämiseen, koodauksesta kun kiinnostunut oli.

Aina kun työtilanteet sallivat, Joni koodasi järjestelmää oman työnsä ohessa pienissä pätkissä. Ei siis perustettu kehitystyöryhmää, projektia, budjetoitu kalenterikuukausia vaan käärittiin hihat ja ryhdyttiin omatoimisesti kehittämään omaa työtä.

Työkaveritkin innostuivat jatkojalostamaan Jonin ideaa ja lopputuloksena syntyi varastotilanteen hallintajärjestelmä, jota sekä huoltoasentajat että asiakas käyttävät. Kaikilla on ajantasainen tieto käytettävissä ja saldohälytykset sekä lisätilaukset tehdään automaattisesti.  Hyllypaikoilla on mobiililaitteella luettavat QR-koodit ja NFC-kortit, joita huoltoasentajat hyödyntävät lisätessään tai poistaessaan tuotteita saldosta.

Muutamaa viikkoa myöhemmin yhtiön toimitusjohtaja Martin Evers kertoi henkilöstön infotilaisuudessa, että ideaa on päätetty hyödyntää ja jatkokehittää myös muissa asiakaskohteissa käytettäväksi.
“Jonin tekemä kehitystyö on oiva esimerkki siitä, että jos jokin asia ei ole tyydyttävällä tasolla, ei tarvitse vain jäädä odottamaan muutoksia. Jos huomaamme toiminnassa kehittämisen varaa, tartumme omatoimisesti työhön ja kehitämme ratkaisuja, jotka auttavat asiakkaitamme ja parantavat työskentelytapojamme.”

Henkilöstöinfon jälkeen jäin miettimään, kuinka usein jotain jää tekemättä, koska arvelee astuvansa muutoshaluineen liikaa toisten tontille. Parempi unohtaa, ettei tule sanomista. Jatkaa mutinaa kahviporukassa. Joni Ylösen uskallus kuitenkin palkittiin henkilöstöinfossa rahan arvoisella innovaatiopalkinnolla, “Koska tämä on sitä yrityskulttuuria jota me tahdomme tukea ja vahvistaa”, toimitusjohtaja Evers totesi.

Ehkäpä seuraavalla kerralla epäkohtaan törmätessäni vastassani ei olekaan enää jonkun muun luoma ongelma vaan mahdollisuuteni kehittää ratkaisu.

Heli Järvenpää
Algol-konsernin viestintäpäällikkö

Nimimerkki
Otsikko
Viesti

Blogiarkisto

Entä jos olen itse kehityksen esteenä? Jokainen meistä on työelämässä kohdannut turhautta... >>
Osaavat tekijät ja maalaisjärki mukaan kunnossapidon kehittämiseen >>
IoT - Mahdollisuuksia kunnossapidolle, mutta miten? Muistatko vielä aikaa ennen internettiä? >>
Robotit parantavat Suomen kilpailukykyä Automaation ja robotiikan lisääntyminen ovat ajank... >>
Tuotantolähtöisestä organisaatiosta projektiliiketoimintaorganisaatioon Moni mieltää Algol Technicsin nostureiden ja muide... >>
Tehdään oikeita asioita oikealla tavalla Oletko työssäsi joutunut syöttämään samaa dataa ka... >>
Algol Technicsissä jokainen on vastuussa työturvallisuudesta Algol Technicsissä otettiin vuoden 2015 alussa käy... >>
Valtaosa tehdyistä laiteinvestoinneista kannattamattomia? >>
Asiakkaan etu on myös Suomen teollisuuden etu >>
Tuotantokoneistoa on kallista viritellä kiireessä Laitehankintapäätöksissä taloudelliset suhdanteet ... >>
Onko agentuurikaupalla tulevaisuutta? Agentuurikauppaa pidetään menneisyyden kaupankäynt... >>